HomePALVELUT ..STUDIO ..KORTIT ..HINNASTO...PHOTOSHOP ..KAUPPA......

Kuvien käyttö

Yleistä digivalokuvauksesta

Digitaalinen kuva teknisesti

Muistit ja kuvan pakkaaminen

Kuvaaminen

Kuvien käsittely

Kuvat DVD:lle

Kuvien käyttö

Sanasto

 

Miten voisin tallentaa kuviani pitemmäksi aikaa?

Miten saan digikuvani paperille?

Millä tekniikalla digikuvat valotetaan paperille?

Miten saan kuvani webbiin?

Miksi kuva näytöllä tai tulostimella ei näytäkään alkuperäiseltä kohteelta?

Miksi toisen kameran kuvat ovat parempia, vaikka linssistöt ovat samanlaiset ja pikseleitä on yhtä paljon?

 

Miten voisin tallentaa kuviani pitemmäksi aikaa?

Jos ja kun haluat säilyttää kuvasi digitaalisessa muodossa, niin ne on pidettävä jollain muistivälineellä. Kuvista tulee nopeasti paljon isoja tiedostoja, jotka eivät välttämättä mahdu tietokoneesi kovalevylle. Eivätkä pelkästään kovalevylle säilötyt kuvat ole kovin turvallisessa paikassa. Kovalevysi rikkoutuessa menetät paljon kuvia.

Magneettiset mediat (levykkeet, irtokovalevyt, nauhat) ovat suoraan sanoen varsin herkkiä sähköisille ja magneettisille häiriöille. Niiden käyttö sopii vain kuvien siirtoon tai lyhyeen säilytykseen. Ns. magneto-optiset levyt taas ovat hyvinkin pysyviä medioita (jopa 50-100 vuotta), mutta ne eivät ole kovin paljon yleistyneet harrastelijakäytössä.

Romput

Tällä hetkellä harrastelijalle hinta/laatu -suhteeltaan ylivoimaisimpia ovat poltettavat CD-ROM ja DVD-levyt. Näillä on rajallinen säilytysaika (2-25 vuotta), joten niistä on yleensä viisasta tehdä heti toinen kopio ja säännöllisin väliajoin tehdä uusia kopioita. Digitaalisen datan etu kuitenkin on, että kopiointi ei huononna kuvaa mitenkään.

On odotettavissa, että tulee uusia tekniikoita, joilla dataa voi paremmin säilyttää. Tällöinkin kopiointi vanhalta medialta uudelle ja sen jälkeen säännöllinen kopiointi käyttäen uudempaa mediaa, pitää kuvat käyttökelpoisena vuosienkin päästä.

Muista myös muistiinpanot

Kuvien dokumentointi on ollut ongelma jo paperivalokuvien ja diojen kanssa. Vuosia säilytetystä kuvasta ei ole iloa, jos et muista, mistä tilaisuudesta oli kyse, ketä kuvassa on tai milloin kuva on otettu. Kuviin kannattaisi liittää edes jonkinlainen kuvaus mukaan.

On olemassa erilaisia arkistointiohjelmia (esim: Canto Cumulus, Fotostation tai Extensis Portfolio), joilla kuvia voi koota 'kansioiksi' ja liittää niihin kuvaustekstejä. Mutta riittävää voi olla jo, että laitat samassa yhteydessä otetut kuvat omaan hakemistoon ja liität samaan hakemistoon pienen tekstitiedoston, jossa kerrot mitä kuvissa on.

Alkuun

Miten saan digikuvani paperille?

Digikameran kuvia saa tulostettua värikirjoittimilla tai niistä voi teetättää paperikuvia. Diojen tekeminen digikuvista on kallista eikä tulos ole yhtä tarkka kuin diafilmistä.

Omalla mustesuihkukirjoittimellakin saa hyvää jälkeä, jos käyttää valokuvatulostukseen tarkoitettua kiiltävää paperia. Uudehkot musteet kestävät jo säilytystä ja tulosta ei juuri erota filmivalokuvasta. Suurimmat vaikeudet voivat liittyä näytön ja kirjoittimen kalibrointiin niin, että värit näyttävät ruudulla ja tulosteessa alkuperäisiltä. Tähän voi saada apua ns. ICC-profiloinnilla. Hyvätkin mustesuihkutulostimet ovat kohtuuhintaisia, mutta musteiden ja hyvien papereiden kanssa tulostushinta voi kohota yllättävän suureksi.

Tulostus valokuvaksi

Helpommalla ja useimmiten halvemmallakin pääsee, kun antaa kuvat tulostettavaksi meidam liikkeeseen tai verkon tulostuspalveluihin www.digikuvapalvelu.fi Kuvat valotetaan oikealle valokuvauspaperille ja ne säilyvät kuin filmivalokuvat.

Pony Foton valokuvausliike ottaa nykyään vastaan kuvia muistikortilla tai rompulla ja tulostaa niistä kuvat halutulla koolla. Toimitusaika vaihtelee tunnista muutamaan päivään.

Toinen mahdollisuus on välittää kuvat tulostettavaksi verkkoyhteydellä internetin kautta. Tällöin kuvat valitaan omassa tietokoneessa ja www.digikuvapalvelu.fi avulla siirretään palveluun. Nopean laajakaistayhteyden käyttö on suositeltavaa tai siirto voi kestää tunteja. Kuvat tulevat yleensä postissa kotiin muutamassa päivässä. Kuvat maksetaan joko nettipankilla, tilisiirrolla tai laskulla.

Tulostuskoko

Kuvanvalmistamoille ilmoitetaan haluttu kuvan koko. Useimmiten kerrotaan paperikuvan koko esim. 15x10 cm, 13x10 cm, 18x12 cm tms. Valmistamo sitten pienentää tai suurentaa kuvatiedoston sopivaksi tälle paperikoolle. Olennaista on kuitenkin valita paperikoko sellaiseksi, että ns. kuvasuhde täsmää.

Useimmat digipokkarit ottavat kuvansa 4:3-kuvasuhteella. Tämä siis tarkoittaa, että pidemmän ja lyhyemmän kuvan reunan pituuksien suhde on 4/3. Kuvankoot 1600x1200, 2000x1500 tai 2304x1728 ovat esimerkkejä tälläisistä kuvasuhteista. Käytettävän paperin tulee olla myös vastaavassa kuvasuhteessa, jotta kuva ei leikkautuisi tai siihen ei jäisi tyhjää johonkin sivuun. Paperin tuleekin olla esim. 13x10 cm, 17x13 cm tai 27x20 cm.

Digijärjestelmät käyttävät perinteisempää 3:2-kuvasuhdetta: esimerkiksi 3000x2000. Tällöin paperinkin tulee olla 3:2-kokoa: 15x10 cm, 19x13 cm tai 30x20 cm.

Jos rajaat kuviasi, niin rajaa ne valmiiksi jompaankumpaan kuvasuhteeseen. Esimerkiksi jos haluat, että pystykuvasi on 1500 pikseliä leveä, niin voit rajata pitemmäksi sivuksi 2250 pikseliä ja saat 3:2-kuvan tai 2000 pikseliä ja saat 4:3-kuvan.

Kuvanvalmistajat käyttävät tulostaessaan jotain resoluutiota. Tyypillisiä ovat 300 ppi tai 254 ppi (=100 pikseliä sentille). Halutessasi hyvää laatua kuvassasi tulisi olla riittävästi pikseleitä, jotta tämä resoluutio saavutettaisiin.

Tässä taulukossa on muutaman yleisen paperikoon vaatimat pikselimäärät.

Kuvan koko
Kuvasuhde
300 ppi
254 ppi
13x10
4:3
1600x1200
1333x1000
15x10
3:2
1800x1200
1500x1000
17x13
4:3
2133x1600
1730x1300
19x13
3:2
2400x1600
1950x1300
27x20
4:3
3200x2400
2666x2000
30x20
3:2
3600x2400
3000x2000

Alkuun

Millä tekniikalla digikuvat valotetaan paperille?

Digitiedoston vedostus 'oikeaksi paperikuvaksi' tapahtuu siten, että normaalillle valokuvauspaperille tehdään kuva piste pisteeltä käyttäen kolmea värillistä laser-valoa.

Tavallaan toimitaan samanlailla kuin negan kopioinnissa. Nega värjää läpimenevän valon, joka valottaa paperin. Digitulostin sensijaan lukee kuvan digitaalisen värin ja valoisuuden yhdeltä pisteeltä, muodostaa sen kolmen laservalon summana (tai oikeastaan negatiivin siitä väristä) ja suuntaa valon paperin pisteeseen. Kun paperi käydään rivi riviltä ja piste pisteeltä läpi, niin paperiin muodostuu kuva. Paperi kehitetään ihan normaalin väripaperin tavoin. Tulostusjälkeä on vaikea erottaa filmiltä tehdystä vastaavan kokoisesta kuvasta.

Alkuun

Miten saan kuvani webbiin?

WWW tai web on varsin monikäyttöinen luonteeltaan. Onkin monia tapoja, ohjelmistoja ja palveluntarjoajia, jotka voivat tarjota apua saadaksesi kuvia koko muun maailman nähtäväksi. Lisäksi oma verkkoyhteytesi (tai sen puute) vaikuttaa tilanteeseen. Täydellistä vastausta tähänkään kysymykseen ei siis ole.

Noin periaatteessa tarvitset jonkun verkkopalvelimen, jossa pyörii www-palvelu. Sinun on muutettava kuvasi johonkin yleiseen muotoon (jpg, gif) ja siirrettävä ne palvelimeen. Voit mahdollisesti tehdä lisäksi www-sivun, jossa ovat kuvien kuvaukset ja ehkä ns. thumbnailit, pienet, peukalonpään kokoiset versiot kuvista. Näistä linkeistä saa sitten auki isommat versiot kuvista.

Mistä palvelu

WWW-palvelin voi olla itselläsi tai ehkä jollain ystävälläsi, mutta yleisempää on käyttää isojen palveluntarjoajien www-palveluita. Tälläinen ehkä on käytettävissäsi oman verkkoliittymäsi tarjoajalla tai voit käyttää halpaa/ilmaista www-palvelua. Kotimaasta tälläisiä löytyy mm. mtv3.fi tai surfeu.fi.

Lisäksi maailmalta löytyy valokuvien julkaisemiseen erikoistuneita palveluita. Myös kotimaassa on yksi tälläinen: photo.jippii.fi. Näissä on usein valmiina thumbnailien teko ja kuvasivujen luonti. Kuvien siirtokin voi toimia suoraan www-sivun kautta. Lisätoiminteina voivat olla omien salasanasuojattujen kansioiden teko tai tulostuspalvelut. Useimmat valokuvapalvelut rahoittavat toimintansa mainoksilla ja ovat siten käyttäjilleen ilmaisia. Kannattaa kuitenkin selvittää itselleen palvelun ehdot ja käytetäänkö henkilötietoja tai kuvia jotenkin väärin.

Toisentyyppiset www-palvelut julkaisevat kuvia arvostelua varten. Näissä harrastelijat keskustelevat toistensa kuvista valokuvauksellisessa tai taiteellisessa mielessä.

Mitä ohjelmia?

Kuvien siirtoon tarvitset yleensä siirto-ohjelman esim. ftp:n. Www-sivun voit tehdä itse HTML:llä, jollain www-sivun teko-ohjelmalla tai löytyy myös ohjelmia, jotka ottavat valokuvasi, tekevät niistä thumbnailit ja rakentavat valmiit sivut syöttämiesi kuvatekstien pohjalta. Tällisiä ovat esim. ThumbPlus tai Arles. Vastaavia toimintoja löytyy kuvanselausohjelmista ja joistakin kuvankäsittelyohjelmistakin.

Jos materiaalin asettaminen www:hen on täysin vierasta sinulle, mutta haluaisit kuvasi näkyville, niin tässä tilanteessa kannattaisi etsiä tuttavapiiristä (tai heidän lapsistaan) se nörtti, jolle asia on tuttu ja tehdä asia ensimmäisellä kerralla hänen kanssaan. Vaihtoehtona voisi olla myös esim. joku kansalaisopiston kurssi aiheesta.

Alkuun

Miksi kuva näytöllä tai tulostimella ei näytäkään alkuperäiseltä kohteelta?

Näytöllä tai tulosteessa saattavat värit olla haalistuneet tai jopa vääristyneet. Yleensä kohteen värien poikkeavuuteen kuvan väreistä voi olla kaksi syytä: Toisaalta ihmissilmän ja kameran näkemyserot ja toisaalta kameran/näytön/printterin värien epäyhteensopivuus.

Kameran näkökyky

Ihmissilmä on varsin sopeutuvainen erilaisiin valaisuolosuhteisiin. Silmä näkee sekä hämärässä että kirkkaassa valossa ja pystyy tulkitsemaan värejä vaikka ympäröivä valo on raskaastikin värittynyttä. Kamera sensijaan voi toimia heikosti hämärässä tai kirkkaassa vastavalossa ja kamera toistaa ympäröivän valon vaikutuksen kuvassakin.

Kameran kenno ei kykene toimimaan liian vähäisessä valossa. Kuvaan tulee enemmän kohinaa kuin varsinaista kohdetta. Liian kirkkaassa valossa suoraan kohteen suunnasta kenno rekisteröi vain kirkkaan valon ja varsinainen kohde jää epäselväksi tai hämäräksi. Tilanne ei sinänsä ole mitenkään poikkeava filmikameran tilanteesta. Yleensä tilannetta korjataan lisäämällä joko valoa esim salamalla tai mahdollisesti lisätään kameran ns. valovoimaa paremmalla optiikalla tai lisäämällä kameran herkkyyttä.

Erilaiset valolähteet valaisevat eri värisellä valolla. Ihmissilmä sopeutuu näihin valon muutoksiin ja näkee kuitenkin valkoisen valkoisena vaikka todellisuudessa valkoinen värittyy valon väriseksi.

Yksi mahdollisuus on vielä, että (halpa) kamerasi ei pysty toistamaan värejä kunnolla, joko yleisesti tai tietyissä olosuhteissa. Jos tämä on perusongelma, niin kuvan värejä voi yrittää säätää kuvankäsittelyohjelman avulla.

Värinhallinta

Kameran, näytön, printterin tai jopa kuvankäsittelyohjelman näkemykset tietyn värin esittämisestä voivat olla erilaiset. Näytöllä varsinkin värejä voidaan säätää näkymään hyvinkin erilailla. Jotta nämä näkemykset saataisiin samanlaisiksi, tulisi näyttö ja tulostuksen ohjain kalibroida keskenään yhteensopiviksi. Tähän on käytettävissä erilaisia ohjelmia, laitteita, standardeja yms.

Kannattaa muuten huomata, että vaikka olisit saanut oman laitteistosi viimeisen päälle säädettyä oikein, niin asettaessasi kuvan webbiin tai lähettäessäsi sen jollekulle, niin katselijan säädöt voivat olla taas erilaiset. Sama voi koskea käyttämääsi ulkoista digitaalikuvan tulostuspalvelua. Eräs ratkaisu on ns. ICC-profilointi, jossa kuvaan liitetään mukaan tieto käytetyistä väriasetuksista. Tällöinkin näytön kalibrointi on tärkeätä.

Alkuun

Miksi toisen kameran kuvat ovat parempia, vaikka linssistöt ovat samanlaiset ja pikseleitä on yhtä paljon?

Oletetaan aluksi, että vertaat suunnilleen samanlaisista kohteista otettuja kuvia, joita ei ole käsitelty kuvankäsittelyssä. Lisäksi oletetaan, että linssistöt ovat todellakin yhtä laadukkaita. Tähän ei vaikuta pelkästään maksimi käytettävissä oleva aukko tai sama valmistaja.

Kenno

Filmikameroissa kuvan laatuun on teknisesti vaikuttanut lähinnä käytetty linssistö ja käytetty filmi. Digikamerassakin 'filmi' - kamerassa käytettävä kenno - vaikuttaa hyvin paljon kuvan laatuun. Kuitenkin kuluttajatason kameroissa on tähän asti ollut varsin samanlaiset kennot, johtuen pääasiassa siitä, että CCD-kennojen tuottajia on kovin vähän. Suurin osa peruskennoista tulee samasta Sonyn tehtaasta.

Järjestelmäkameroissa kennon koko on isompi ja uusimmissa kameroissa jopa kinofilmin ruudun kokoinen. Tämä mahdollistaa kuvaamisen hämärämmässä ja kuvan laadun paranemisen silminnähden. Varsinkin kohina vähenee isommissa kennoissa.

Aivan halvimmissa kameroissa käytetään halpoja CMOS-kennoja, joiden kuvaa ei saada laadukkaaksi edes jälkikäteen käsittelemällä. Näiden käyttötarkoitus onkin enemmän muistiinpanojen tekeminen tai web-kamerana käyttö.

Kameran sisäinen ohjelmisto

Sensijaan kameran sisäinen ohjelmisto on asia, joka vaihtelee paljon eri kameroissa. Ohjelmistoa ei useimmiten paljoa esitellä kameroiden tiedoissa. Tähän lienee selkeimpänä syynä se, ettei ole olemassa hyviä yhteismitallisia tunnuslukuja, jolla voisi kuvata ohjelmiston 'hyvyyttä'. Kuitenkin ohjelmisto on yksi suurimpia vaikuttajia digikameran kuvanlaadussa.

Kun kuva tulee kennolta, se sisältää vain kustakin kennon pisteestä mitatun valon voimakkuuden. Kunkin anturin edessä on värisuodatin, joka aiheuttaa, että anturin antama valon voimakkuuden mittaus on painottunut jollekin valon aallonpituusalueelle. Näistä tiedoista kameran ohjelmisto pyrkii laskemaan kaikille kuvapisteille värin, korjaamaan valkotasapainoa, tekemään kohinapoistoa ja terävöitystä ja lopuksi vielä pakkaamaan kuvan. Ja kaikki tämä mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Kameran ohjelmistoa kehitettäessä on jouduttu tekemään kompromisseja, jotta kuvan käsittely olisi nopeata ja kuitenkin kuva tyydyttäisi käyttäjää. Tehokkuutta käsittelyyn saa paremmilla prosessoreilla ja rinnakkaiskäsittelyllä, mutta nämä kasvattavat kameran hintaa. Erityisen raskasta on vaikeiden valotustilanteiden käsittely ja kohinanpoisto. Tunnusomaista halvoille digikameroille onkin huono toimivuus hämärässä ja kohinainen kuva.

Hyvänä esimerkkinä ohjelmiston voimasta ovat esimerkiksi Canonin uudemmat digijärjestelmäkamerat. Niissä on poikkeuksellisesti CMOS-pohjainen kuvakenno. CMOS-tekniikan heikkoutena on pidetty erityisesti syntyvän kuvan kohinaa. Kuitenkin kameroiden sisäistä ohjelmistoa on pidetty uraauurtavan hyvänä poistamaan kuvan kohinaa ja niillä on kyetty ottamaan kuvia hämärissäkin olosuhteissa. Kamerat ovat tietenkin ollet kohtuullisen kalliitakin.

Kuvaaja

Vaikka otettaisiin kuvaa samasta kohteesta, niin kuitekin kuvaajilla on eroja. Kokemus tuo näkemystä siitä, miten valotus pitää asettaa, jotta kohde tulisi edukseen esille. Ja vaikka kamera toimisi automatiikallakin, niin kokenut kuvaaja osaa kohdistaa automatiikan mittaamaan sellaisesta pisteestä, josta valotus asettuu edullisesti. Monesti kuvan onnistuminen on hyvin pienistä asioista kiinni.

Toisaalta uuteen kameraan pitää saada tuntumaa. Voikin olla että esim. pitkään filmille kuvannut ei tunnu saavan digillä kuvia, koska kamera käyttäytyy erilailla.

Vertailukelpoisia kuvia kahdella kameralla saadaan vain kuvaamalla samalta jalustalta samaa muuttumatonta kohdetta mahdollisimman samoilla asetuksilla.

Alku

Miten voisin tallentaa kuviani pitemmäksi aikaa?

Miten saan digikuvani paperille?

Millä tekniikalla digikuvat valotetaan paperille?

Miten saan kuvani webbiin?

Miksi kuva näytöllä tai tulostimella ei näytäkään alkuperäiseltä kohteelta?

Miksi toisen kameran kuvat ovat parempia, vaikka linssistöt ovat samanlaiset ja pikseleitä on yhtä paljon?

 

 

Lähde: DIGIFAQ.INFO

 
  Home | Kuvagalleria | Kauppa | Hakemisto | Digi Info | Photoshop | Contact Us | Etsi sivustosta |  
 
  Copyright © Pony Foto