HomePALVELUT ..STUDIO ..KORTIT ..HINNASTO...PHOTOSHOP ..KAUPPA......

Muistit ja kuvan pakkaaminen

Yleistä digivalokuvauksesta

Digitaalinen kuva teknisesti

Muistit ja kuvan pakkaaminen

Kuvaaminen

Kuvien käsittely

Kuvat DVD:lle

Kuvien käyttö

Sanasto

 

Miten digitaalikameran pikselimäärä vaikuttaa syntyvään kuvaan?

Mikä määrä pikseleitä riittää?

Miten kuvat tallennetaan kameraan?

Mitä muistia minun pitäisi käyttää kamerassani?

Mitä on kuvan pakkaaminen?

Mitä erilaisia kuvan pakkaustapoja on?

Kuinka paljon muistia tarvitsen kameraani?

Mitä hyötyä on käyttää ns. RAW-muotoista kuvantallennuksesta kamerassa?

Miten tallentaisin kuvia ollessani matkalla?

Voivatko lentokenttien läpivalaisulaitteet tuhota muistikorttini sisällön?

Kuinka palautan vahingossa muistikortilta poistamani kuvat?

Pitääkö muistikortti formatoida?

Miksi kamerani ei enää huoli muistikorttia, kun alustan sen tietokoneessa?

 

Miten digitaalikameran pikselimäärä vaikuttaa syntyvään kuvaan?

Periaatteessa suurempi määrä pikseleitä digikameran kennossa antaa suuremman määrän kuva-alkioita syntyvään kuvaan. Asiassa on kuitenkin monta puolta.

Kuvan laatu

Aiemmin suuremman pikselimäärän kamerat olivat myös uudempia. Tekniikan kehitys oli nopeaa ja uudemmissa kameroissa myös kuvan laatu kehittyi.

Viime vuosien aikana tilanne on tasaantunut. Todelliseen valokuvaukseen tarkoitetuissa kameroissa kennot ovat pääsääntöisesti hyviä ja pikselimäärä vaikuttaa lähinnä siihen, miten ison kuvan voi tulostaa valokuvalaatuisena paperille. Tästä löydät lisätietoa oheisesta linkistä Pikseleiden riittävyydestä.

Pikseleiden määrä voi välillisesti vaikuttaa kuvanlaatuun. Erikoista kyllä, suurempi määrä pikseleitä voi heikentää kuvaa. Kennojen kokoa on pidetty melko pienenä pokkareissa. Syynä on pienemmän kennon halvemmat tuotantokustannukset pikselimäärästä riippumatta. Mitä enemmän samankokoiseen kennoon luodaan pikseleitä, sitä helpommin kuvaan syntyy kohinaa, epäterävyyttä ja mahdollisesti värivirheitä.

Huolestuttavia testituloksia on näkynyt viimeaikaisissa uusissa harrastelijatason kameroissa. Näissä on käytetty 1/1.8" kennoa, joka on n. 7 mm leveä. Kun näihin on sullottu 5 tai jopa 8 miljoonaa pikseliä, niin kuvassa on esiintynyt paljon kohinaa ja ns. purppurakorostusta (vaalean ja tumman kohdan rajalla näkyy purppuraväriä).

Digijärjestelmäkameroissa on käytetty huomattavasti suurempia kennoja, jolloin kuvan laatu on hyvä vaikka pikseleitä on enemmänkin.

Ovatko pikselit aitoja?

Joihinkin markkinoinnissa esitettyihin pikselimääriin tulee suhtautua varoen. Joskus kameroissa suurimmat kuvakoot tehdään laskemalla lisää (extrapoloimalla) pikseleitä todellisten väliin. Tällöin esim. sanotaan kameralla saatavan 3 megapikselin kuvia, vaikka kennossa onkin vain 2 miljoonaa pikseliä. Näin lasketut kuvat ovat yleensä hiukan pehmeitä. Tämän tyyppistä myyntiä on yleensä vain halvemman pään kameroissa.

Fuji käyttää ns. SuperCCD-kennoa, jossa pikselit eivät olekaan vaaka- ja pystysuorissa riveissä vaan vinoristikkona. Fujin mukaan rakenne mahdollistaa jopa todellisen pikselimäärän kaksinkertaistamisen lopullisessa kuvassa ilman kuvanlaadun menetystä. Eri testeissä on arvioitu, että pikselimäärää voi hiukan kasvattaa, mutta kaksinkertaistaminen jo näkyy.

Hiukan pienempiä lukueroja saadaan, jos ilmoitetaan kennon suurin pikselimäärä eikä todellista kuvassa käytettyä. Esim. 2.1 megapikselin kamerana voidaan myydä kameraa josta saa vain 1600x1200 pikselin kuvia. Todellinen pikselimäärä on siis 1.9 miljoonaa. Kennossa voi olla 2.1 miljoonaa pikseliä, mutta reunimmaisia ei käytetä.

Väreissä vähemmän

Kameran kennon anturit voivat mitata kukin vain yhtä värialuetta. Yleinen tapa on käyttää kolmea värialuetta aistivia antureita: punaista (R), vihreää (G) ja sinistä (B). Nämä voivat sijoittua ruudukoksi esimerkiksi seuraavasti:

GRGRGR
BGBGBG
GRGRGR
BGBGBG
GRGRGR
BGBGBG

Lopullinen kuva luodaan laskemalla kaikkiin pisteisiin täysi RGB-väri yhdistelemällä mukaan naapuriantureiden mittauksia. Menetelmää kutsutaan Bayer-interpoloinniksi. Periaatteessa tässä menetelmässä tumman ja vaalean erottelutarkkuus säilyy, mutta väriresoluutio ei ole sama kuin pikseliresolutio. Sinänsä tässä ei ole mitään 'huijausta', teknisesti asia on tehty näin kaikissa kameroissa, mutta asia on hyvä tietää.

Tilannetta voi olla muuttamassa 2002 alussa esitetty uusi Foveon-kennotekniikka, jossa samassa CMOS-anturissa mitataan kaikki kolme osaväriä. Tekniikka saattaa parantaa kuvanlaatua ja mahdollistaa suuremmat pikselimäärät kennossa. Markkinoilla on nyt kaksi Sigman Foveon-kennolla varustettua kameraa, mutta tulokset ovat vielä vaihtelevia.

Ei pelkästään pikselimäärä

Pikselimäärä ei ole enää päätekijä kuvan laadussa. Niin kuin edellä jo todettiin kennon koko alkaa olla hyvin merkittävä tekijä. Kuva kestää huomattavasti paremmin käsittelyä ja suurennusta, kun suuremmalla kennolla kohina vähenee ja dynamiikka-alue kasvaa. Markkinoilla on jo ammattikäyttöön tarkoitettuja kameroita, joissa on kinofilmiruutua vastaava 35 mm kenno.

Toiseksi kameran linssistön pitää myös kyetä luomaan kuva kennolle ilman vääristymiä tai muuten kennon lisäpikseleistä ei ole hyötyä. Laadukas linssi on valovoimainen (ns. f-luku on pieni), eikä sillä otetuissa kuvissa ole epätarkkuutta tai värivirheitä (esim. värillisiä korostumia terävissä reunoissa).

Alkuun

Mikä määrä pikseleitä riittää?

Kameraasi riittää se määrä pikseleitä, mitä tarvitset. Ei ole erityisen kustannustehokasta ostaa kameraa suurella määrällä pikseleitä, jos kuitenkin käytössäsi aina joudut pienentämään kuvaa.

Harrastelijabudjetin rajoissa olevien kameroiden antamat pikselimäärät vaihtelevat nykyään 640x480:sta n. 2500x2000 pikseliin.

Periaatteessa jopa tuo 640x480 voi riittää ns. web-käyttöön, jossa tuon kokoiset kuvat saattavat olla aivan sopivia näyttöruuduilla. Web-käytössä pienet kuvat latautuvat nopeammin.

Omalla näytöllä yleensä ei halua/pysty katsomaan suurempia kuvia kuin mitä näytölle mahtuu kuvapisteitä. Tätä kuitenkaan ei välttämättä kannata ottaa ohjenuoraksi - kuvaa haluaa usein rajata. Lisäksi kuvan pienentäminen on helppoa - kuvan suurentaminen tarkkuus säilyttäen on useimmiten vaikeaa, jollei mahdotonta.

Tulostukseen tarvitsee megapikseleitä

Tulostukseen riittävä pikselmäärä riippuu tulostuslaitteesta yms., mutta jonkinlainen nyrkkisääntö voisi olla, että 100-120 kuvapistettä sentille (250-300 pistettä tuumalle) riittää erinomaiseen kuvanlaatuun, mutta puolta pienemmälläkin resoluutiolla saa hyviä kuvia vaikka seinälle. Tästä voi arvioida tarvitsemansa kuvan koon pikseleinä. Kannattaa myös huomata, että kuvapiste (pikseli) ei ole välttämättä sama kuin tulostimen yksi väripiste (dot).

Jos oletetaan että kamerassasi on tavallisin 3:4 -kuvamuoto, niins seuraavassa on taulukko, minkä kokoisia kuvista voisi saada eri pikselimäärillä joko täydellä valokuvaresoluutiolla tai puolella siitä.

MPix kuva pix kuva cm
300 ppi
kuva cm
150 ppi
2 1200x1600 10x13 20x27
3 1500x2000 13x17 25x34
4 1700x2300 15x20 30x40
5 1940x2580 16x22 32x44
6 2100x2800 18x24 36x48

Jos käyttää tulostukseen verkkopalveluita, niin kannattaisi tehdä kuvasta valmiiksi sopivan kokoinen omalla kuvankäsittelyohjelmalla. Tällöin tietää mitä on lähettänyt, eikä tarvitse luottaa tulostuspalvelun suurennukseen tai pienennykseen.

Muita pikselimäärään vaikuttavia asioita

Kameran pikseleiden määrä yksin ei vielä takaa kuvalle laatua, heikolla optiikalla kuvaa joutuu pienentämään puoleen, jotta se olisi terävä. Toisaalta pitkälle ulottuva optinen tele voi 'lisätä pikseleitä', koska sillä saa yksityiskohtia kauempaakin.

Kuvankäsittelyssä kuvaa haluaa usein rajata tiiviimmäksi tai ottaa esille vain tietyn yksityiskohdan. Tällöin suurempi määrä pikseleitä mahdollistaa vielä rajatukin osan tulostamisen tai esittämisen riittävän isona.

Alkuun

Miten kuvat tallennetaan kameraan?
Mitä muistia minun pitäisi käyttää kamerassani?

Digitaalikameran kuvat tallennetaan johonkin 'muistiin'. Muistin sisällön pitää säilyä vaikka kamerasta sammutettaisiin virta. Joissakin kameroissa muistia on sisäänrakennettu kameraan, mutta yleisimmin käytetään pieniä irroitettavia muistikortteja.

Muistina voidaan käyttää ns. flash-muistia, levykettä, poltettavaa romppua (CD-ROM:ia) tai kovalevyä. Sinänsä muistityyppi ei vaikuta mitenkään kuvanlaatuun, vaan erot tulevat näkyviin muistien kokoina ja talletusnopeuksissa.

Levyke on periaatteessa näppärä, koska se sopisi suoraan tietokoneeseenkin, mutta siihen mahtuu kovin vähän kuvia ja se on suurikokoinen. Poltettavat romput poistavat kapasiteettiongelman, mutta niiden fyysinen koko on yhä kohtuullisen suuri.

Flash-muistit

Flash-muistit ovat yleisin ratkaisu nykyisissä digikameroissa. Ne ovat pieniä, niissä ei ole liikkuvia osia ja hintakin on pudonnut elektroniikalle tyypilliseen tapaan. Flash-muisteja on useampaa mallia, yleisimmät tuotenimiltään: Compact Flash (CF), xD, MMC, SD ja Sonyn Memory Stick. Varsinaiset muistit ovat samanlaisia kaikissa, kortit ovat erikokoisia ja erilaisilla liitännöillä.

Compact Flash on ehkä yleisin käytetty korttityyppi. Se on myös kooltaan suurin vaihtoehdoista. Toisaalta CF:n liitäntäpiikit ovat muistikotelon sisällä ja ehkä hiukan suojatumpia staattiselta sähköltä. Compact Flash:n liitäntä kameraan on hyvin standardoitu, ja lähes kaikki muistikoot sopivat kaikkiin kameroihin.

Compact Flash muistia on kooltaan kahdenlaista: Type I ja Type II. Näiden ero on, että Type I on n. 2 mm paksu kortti ja Type II n. 5 mm paksu. Ne ovat liitännöiltään täysin yhteensopivia, type II vaatii vain paksumman korttipaikan. Type I korttia voidaan käyttää type II -paikassa. Paksumpaan korttiin mahtuu enemmän muistia ja niinpä näitä käytetään suurimmissa muistimäärissä.

SmartMedia oli toinen yleinen korttityyppi, mutta sen käyttö on vähentynyt viimeaikoina. SmartMedian ongelma on, etteivät suuremmat kortit ole olleet aina yhteensopivia vanhempien kameroiden kanssa. Lisäksi suurin markkinoilla oleva SmartMedia-kortti lienee vain 128 megatavua. SmartMedian suurin käyttäjä Olympus on siirtymässä uudempiin muistityyppeihin.

Sonyn Memory Stick on ollut Sonyn kameroiden oma ratkaisu. Hintakin on ollut jossain määrin kalliimpi. Sony on ilmoittanut että tavallisia Memory Stick kortteja ei tule suurempina kuin 128 megatavuisina. Uusi Memory Stick Pro tuo uusia kokoja, mutta vanhemmat kamerat eivät näitä pysty käyttämään. Sonyn uudemmat kamerat tukevat molempia korttityyppejä.

Uudet haastajat

Uudet, entistä pienemmät kortit ovat lisääntyneet pokkareissa. Multi Media Card (MMC) tai Secure Digital (SD) -muistikortit ovat samanmuotoisia ja samaan tekniikkaan pohjautuvia, mutta eivät aina yhteensopivia. Kameran tiedoissa kerrotaan kumpi korteista käy tai käyvätkö molemmat.

SD-kortti on nopeampi kuin MMC, sillä SD:ssä voidaan käyttää neljää rinnakkaista datalinjaa MMC:n sarjaliitännän tilalla. Lisäksi SD:ssä on mahdollista käyttää kortin omaa salausta, joka estää kortin lukemisen muussa kuin sen kirjoittaneessa laitteessa. Tätä toimintoa ei tosin tällä hetkellä käytetä digitaalikameroissa.

xD-kortti on pienikokoinen ja luvassa on entistä suurempia muistimääriä yhdellä kortilla. Olympus ja Fuji ovat siirtymässä näihin kortteihn.

Kovalevy

Jos kameraan käy Type II CompactFlash, niin siihen voi hankkia myös pienikokoisen kovalevyn. IBM:llä (nykyään Hitachilla) on ns. MicroDrive, jota saa 340-4000 megatavun kokoisena. Hinta per megatavu on edullisempaa kuin flash-muisteilla ja kovalevy on kohtuullisen nopea.

Microdrive vie käynnistyessään jonkin verran enemmän virtaa kuin flash-muisti, mutta tallentaessaan suunnilleen saman verran. Irrallisena kovalevy on myös herkempi kolhuille kuin flash-muisti. Se kuitenkin kestää samanlaisen käsittelyn kuin kamerasikin.

Tarvitsenko nopean muistin?

Yleisiä flash-muisteja on saatavissa useita merkkejä ja hintahaarukkakin on varsin suuri. Joillakin valmistajilla on saatavissa 'nopeampia' muisteja. Jotta nopeudenlisäyksestä olisi hyötyä, niin kameran on kyettävä myös sitä nopeammin syöttämään. Peruspokkarissa markkinoiden nopeimmista muisteista ei välttämättä ole hyötyä. Digijärjestelmäkameroissa nopeudenlisäys voi olla merkittäväkin.

Jos kamerassa nopeasta muistista ei ole hyötyä, niin nopeus voi olla apua siirrettäessä kuvia tietokoneeseen. Tämä kuitenkin vaatii erillisen nopean kortinlukijan ja myös tietokoneen täytyy pystyä kuvat tallettamaan riittävällä nopeudella.

Sopivatko kaikki merkit kameraani?

Periaatteessa flash-muistit ovat ainakin 'de-facto' standardoituja ja kaikki merkit käyvät kaikkiin. On kuitenkin havaittu ongelmia joidenkin tiettyjen muistimerkkien ja kameroiden välillä. Jos ostaa tuntemattomampaa merkkiä, niin kannattaa ehkä varmistaa esim. verkosta, ettei kyseisellä merkillä ole havaittu ongelmia tai ainakin testata muisti heti omassa kamerassa.

Kuvakokojen kasvaessa alkavat muistikortikin kasvaa yli 2 Gigatavun kokoisiksi. Tämä raja on sikäli merkityksellinen, että se vaikuttaa kortin tiedostojärjestelmään. Aiemmin kortin tiedostohakemistot on talletettu ns. FAT16-muotoon. Tätä muotoa voidaan käyttää vain kahteen gigatavuun asti, jonka jälkeen on käytettävä ns. FAT32-talletusta. Kaikki kamerat eivät vielä tue FAT32-talletusta, joten jos halutaan käyttää suurimpia kortteja, on tämä huomattava myös kameran hankinnassa.

Alkuun

Mitä on kuvan pakkaaminen?
Mitä erilaisia kuvan pakkaustapoja on?

Digitaalisen kuvan pakkaamisella (compressing) tarkoitetaan sitä, että kuvan muodostavia numeerisia arvoja tallennetaan muodossa, joka vie vähemmän muistia. Koska kuvissa on tasaisia väripintoja tai muuta toistoa, voidaan kuvien pisteiden väriarvoja esittää pienemmällä tilantarpeella esimerkiksi laskemalla toistuvien pisteiden lukumääriä.

Häviötön pakkaus

24-bittisen RGB-kuvan jokainen kuvapiste vie kolme tavua. Jos kuva on vaikka 1600x1200 pistettä, niin tämä kuvan tallentaminen sellaisenaan vie 5.7 megatavua.

Kuvaa voidaan pakata ja purkaa niin, ettei siitä häviä tietoa. Tähän on erilaisia tapoja, mutta niillä tyypillisesti päästään esim. kolmasosaan alkuperäisestä koosta (esim yllä mainuttu kuva vaikka 1.9 megatavuun). Tunnetuinpia tälläisiä muotoja ovat LZW-pakattu TIFF, GIF, PNG tai Canonin ja Nikonin RAW-formaatit.

TIFF-, PNG- ja RAW-pakkaukset säilyttävät periaattessaä täysimääräiset värit. GIF sensijaan voi käyttää vain 256 väriä. Häviöttömänä tämä sopii hyvin erilaisiin piirustuksiin ja kaavioihin, mutta valokuvaan se sopii hiukan huonosti.

Häviöllinen pakkaus

Niin sanotuissa häviöllisissä pakkauksissa pyritään kuvaa muokkaamaan niin, että ihmissilmälle se näyttää edelleen samalta, mutta todellisuudessa kuvan yksityiskohtia häviää. Tämä tehdään esim. hävittämällä pieniä lähes näkymättömiä yksityiskohtia tai yhdistelemällä lähes samoja värejä.

Tunnetuin tälläisistä pakkauksista on JPEG. Muistin tarvetta voidaan yleensä säätää lähes portaatta, mutta tyypillisesti voidaan päästä esim. kymmenesosaan alkuperäisestä muistintarpeesta ilman suuresti havaittavaa muutosta kuvassa.

JPEG-kuvaan on määritelty myös ns. EXIF-kentät. Nämä ovat kuvan mukana olevia tietokenttiä, jossa on yleensä kameran asetukset, kuvanottohetki ja muuta saatavissa olevaa tietoa. Useimmat kamerat täyttävät nämä kentät ja useat kuvankäsittely- ja selausohjelmat osaavat näyttää näiden kenttien sisällön.

Kolmas eräänlainen tapa pakata on vähentää kuvan kokoa tai sen värejä. Nämä heikentävät näkyvästi kuvan laatua, mutta esim. web-käytössä nämä ovat varsin käytännönläheisiä tapoja tehdä pienempiä kuvia.

Mitä pakkaus vaikuttaa?

Pakkauksen hyöty on siis vähäisempi muistin käyttö. Tämä on merkitsevää ainakin kahdessa seikassa: digikameran muistikortin muisti maksaa ja sitä on rajoitetusti - pakattuja kuvia saa kortille enemmän. Toinen pakatun kuvan etu tulee kun sitä siirretään verkossa - fyysisesti pienemmän muistitilan vievä kuva latautuu nopeammin rajallisen tiedonsiirtokapasiteetin yli.

Pakkauksessa on haittansa. Pakkaus ja purku vie aikaa tietokoneessa. Nykyisillä prosessoritehoilla tämä ei ole suuri ongelma.

Häviöllisten pakkausten ongelma on kuvan laadun heikkeneminen. Sopivissa rajoissa pakkaus ei poista kuvasta paljoakaan näkyvää osaa. Näkymätöntä poistettua osaa sen sijaan tarvittaisiin, mikäli kuvaa käsitellään vielä. Kuvan tummentaminen tai vaalentaminen siististi on vaikeaa, kun pakkaus on vienyt mustasta tai valkeasta päästä sävyjä.

Pakatusta kuvasta voi paljastua epämääräisyyksiä myös tulostuksessa tai lehtikäytössä. Nykyisillä kirjoittimilla tapahtuu yllättävän paljon kuvankäsittelyä tulostinajurissa tai tulostimessa. Koska tulostusresoluutio (mustepisteitä) ei ole sama kuin kuvan resoluutio (pikseleitä), niin kuvalle tehdään koon muuttamista, värikorjauksia ja oikeastaan kuva rasteroidaan uudestaan mustesuihkua tai lasertulostinta varten. Ei ole mitenkään mahdotonta, että vaikka vahvasti pakattu kuva näyttää ruudulla hyvältä, niin tulostettassa tulee esille kulmikkuutta viivoissa tai puhkipalaneita värejä.

Minkälaiset pakkausasetukset

Periaatteessa, jos digitaalikameralla haluaa laadukkaita kuvia, joita haluaa vielä käsitellä, niin ne pitäisi tallentaa kameraan mahdollisimman vähän häviöllisesti pakattuna ja mahdollisimman suurina. Tämä maksaa suurempana muistikorttitarpeena, mutta käyttää myös kalliilla hankittua kameraa hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla. Asiaa kannattaa harkita omien tarpeiden ja kokeilujen mukaisesti.

Sensijaan esim. kun kuva lopulta julkaistaan webissä tai tulostetaan, voidaan kuva pienentää ja pakata sopivasti. Web-sivulle kuva on pienennettävä sopivan kokoiseksi ruudulla näyttämistä varten ja pakattava esim. JPEG:llä sopivaan kuvanlaatuun. Näin säästää kaikkien kuvaa katsovien odotteluaikoja.

Kun kuva lähetetään tulostettavaksi se kannattaa pienentää tulostajan ohjeiden mukaisesti valmiiksi haluttuun kuvankokoon sopivaksi. Varsinkin käytettäessä verkossa toimivia tulostuspalveluja, saadaan näin kuvan siirtoaikaa pienennettyä. Lisäksi voidaan itse tehdä halutunlainen pienennnys ja terävöitys kuvalle eikä tarvitse luottaa kuvanvalmistajan kykyyn.

Alkuun

Kuinka paljon muistia tarvitsen kameraani?

Kuvien varastoimiseen vaadittavaan tilaan vaikuttaa tallennusmuoto ja koko. Digitaalikameroissa voi yleensä valita kuinka suuria kuvia tallennetaan. Voi esimerkiksi valita käytetäänkö 1600x1200, 1024x768 tai 640x480 kokoja. Nämä vievät luonnollisestikin eri määrän muistia.

Kuvien kokoon vaikuttaa myös käytettävä pakkaus. Yleisimmin käytettyä JPEG-pakkausta voidaan säätää käyttämään enemmän tai vähemmän muistia (nimetty yleensä Fine, Superfine, Normal tms). Enemmän pakattuu kuva vie vähemmän muistia mutta kuvanlaatu hiukan heikkenee. Joissakin kameroissa on myös mahdollista tallentaa kuva häviöttömänä, jolloin se yleensä vie eniten tilaa muistissa.

Kallista kameraansa käyttää periaatteessa parhaiten hyväkseen kun käyttää suurinta kameran mahdollistamaa kuvankokoa ja vähäisintä pakkausta. Muistitilan hinta on selkeästi vain pieni osa kameran hintaa.

Arvioi muistitarpeesi

Muistin tarvetta voi arvioida suunnilleen seuraavasti:

  • Minkä kokoisia kuvia haluan tallentaa, minkälaista pakkausta haluan käyttää? Paljonko kameran ohjekirjan mukaan tällöin yksi kuva keskimäärin vie?
  • Kuinka paljon haluan ottaa kuvia ennen kuin joudun siirtämään kuvat tietokoneelle?

Kertomalla kaksi edellistä lukua keskenään saat arvion tarvitsemastasi muistista. Tämän ei tarvitse olla yhdellä muistikortilla, koska kortteja voi vaihtaa. Lisäkortteja voi ostaa myöhemminkin, jos niille tuntuu tulevan tarvetta.

Tarvearvioita kannattaa ehkä hiukan pyöristää ylöspäin, sillä 'nälkä kasvaa syödessä'. Vaikka kortilta voi poistaakin kuviaa kamerassa, niin sen varaan on huono laskea, sillä joskus on vaikea arvioida kuvan onnistumista ennen kuin sen näkee isolla ruudulla. Yllättävän monet digikuvauksen aloittaneet ovat hämmästyneet kuinka innokkaasti kuvia tulee otettua kun filmikustannuksia ei ole.

Alkuun

Mitä hyötyä on käyttää ns. RAW-muotoista kuvantallennuksesta kamerassa?

RAW-muotoisella kuvantallennuksella tarkoitetaan sitä, että kamera tallentaa suoraan kameran kennolta saamansa informaation ilman, että siihen tehdään mitään käsittelyä tai häviöllistä pakkausta.

RAW-tallennusmuoto vie tyypillisesti enemmän tilaa kuin JPEG, mutta vähemmän kuin pakattukin TIFF. RAW-muoto on käytettävissä useissa harrasteilja- ja ammattitason digikameroissa.

Miksi käyttäisin RAW-kuvaa

RAW-muodon parhaat edut eivät ole pakkauksessa, vaan siinä, että se säilyttää kuvan tiedot ehdottomasti parhaiten kuvankäsittelyohjelmalle asti. Kuvaa ei ole tällöin korjattu valkotasapainoltaan, kontrasteiltaan, terävöitetty eikä värejä ole vähennetty pakkausta varten.

Kun RAW-kuva ladataan tietokoneeseen kamerasta, niin tällöin voidaan tehdä kuvaan väriavaruuden ja valkotasapainon korjaukset ym. Näin voidaan kuvaa korjata rauhassa vasta kuvaustilanteen jälkeen.

RAW-muoto säilyttää myös enemmän hiukan enemmän varaa värien tummassa ja vaaleassa päässä. Samoin värisävyjen määrä on suurempi, koska 8-bittisten värien sijaan voidaan käyttää 12- tai jopa 14-bittisiä värejä. Tällöin valoisuuden ja kontrastin säädöissä jää yksityiskohtia vielä korjauksen jälkeenkin.

RAW-muodon haittana on suurempi muistin kulutus JPEG-muotoon nähden, jonkin verran hitaampi muistikortille kirjoitus ja selkeästi hitaampi tietokoneeseen luku - RAW-muoto kun täytyy konvertoida johonkin tavallisempaan formaattiin. RAW-muodot ovat myös valmistajariippuvia, eivätkä yleisimmät kuvien selausohjelmat tue niitä.

Alkuun

Miten tallentaisin kuvia ollessani matkalla?

Matkoilla kuvia tulee otettua vaikka kuinka paljon. Reissuun ei useimmiten haluaisi raahata tietokonetta mukaansa, mutta kameran muistikortille mahtuu vain rajallinen määrä kuvia. Joitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Levylle

Jotkut tietokoneet ovat tarpeeksi pieniä. Jos sinulla on käytettävissäsi kannettava 'laptop', niin useimmiten muistikortin saa luettua siihen ns. PCMCIA -korttipaikan kautta. Tarvitset tähän sovittimen, mutta varsinkin CompactFlash -kortille se on erittäin halpa ja yleensä hyvin nopea siirtotie.

On ollut olemassa joitakin 'levykeasemia', jotka osaavat lukea suoraan muistikortilta tiedostoja. Tälläisiä on ollut mm. Iomega:lla (Clik, PocketZip). Näissä muistina toimii jokin korppua muistuttavat magneettinen muistiväline, jolle kuitenkin mahtuu useampi kymmenen megaa tietoa.

Edellisiä on korvaamassa kannettavat kovalevyt. Useampi valmistaja tarjoaa mukana pidettävää akkukäyttöistä kovalevyä, jolle voi siirtää tietoa muistikortilta ja sitten käyttää esim. PC:n ulkoisena kovalevynä USB-liitännän kautta. Näiden levyjen kokoluokka on 2-60 gigaa, joten tilaa riittää. Esimerkiksi Digital Wallet, Mindstor ja X-Drive -tuotteita löytyy markkinoilta.

Jos kamera sen mahdollistaa, niin on mahdollista hankkia 1-4 gigatavun kovaleyy Type II CompactFlash -tyyppisenä muistikorttina. Tälläiseen mahtuu jo melkolailla kuvia.

Paikallinen apu

Yksi tapa tyhjentää kamera ovat matkalla vastaan sattuvat internet-kahvilat. Nykyään näistä alkaa löytyä myös mahdollisuus lukea muistikortin sisältö ja siirtää se kotimaahan. Sähköpostille saattaa tulla liian raskaaksi siirtää iso määrä kuvia, mutta jos omistaa omaa www-tilaa tms. niin tuonne kuvat voi ehkä siirtää ftp:llä tai ssh:lla.

Huomattavasti on lisääntynyt mahdollisuus antaa valokuvausliikkeen ottaa kuvat kortilta ja polttaa ne CD-ROM:lle. Kommenttien mukaan tämä alkaa olla hyvin yleisesti mahdollista Euroopassa, USA:ssa ja Kauko-Idässä. Hinnat vaihtelevat, mutta ovat ilmeisen kohtuullisia.

Sitten tietysti on mahdollista poistaa kuvia kamerasta matkan aikana ja tehdä näin tilaa uusille. Itse pitäisin tätä viimeisenä keinona. Kameran omasta näytöstä ei pysty kunnolla arvioimaan kuvan 'onnistumista'. Lähinnä selvästi epäonnistuneet tai aiheeltaan tarpeeksi puuduttavat kuvat ehkä voisi tuhota.

Jos olet jo kalliille matkalle lähtenyt, niin ehkä ylimääräisen muistikortinkin voisi hankkia. Tai vaikkapa lainata joltain toiselta harrastajalta.

Alkuun

Voivatko lentokenttien läpivalaisulaitteet tuhota muistikorttini sisällön?

Lyhyesti vastaus on, että röngtensäteilyyn perustuvat laitteet eivät tuhoa muistikortin sisältöä

Flash-muistikortit ovat elektronisia laitteita. Jos joku säteily tai sähkökenttä tuhoaisi niiden sisältöä, niin se tuhoaisi myös digikamerasi. Hyvin voimakkaiden sähkömagneettisten pulssien tiedetään tuhoavan sähköisten muistien sisältöä, mutta tälläisiä voisi esiintyä lähinnä, jos korttiin iskee salama tai lähistöllä räjähtää atomipommi. Kortin kuvien säilyminen ei liene näissä tapauksissa ensimmäisenä mielessä.

Microdrive on kovalevy, joka perustuu magneettiseen tiedon säilyttämiseen. Siihenkään ei röngtensäteily vaikuta, mutta erittäin voimakas magneettikenttä voi tunkeutua korttiin ja hävittää tietoa. Ei ole suositeltavaa säilyttää korttia irrallaan esim. suuren kovaäänisen päällä.

Alkuun

Kuinka palautan vahingossa muistikortilta poistamani kuvat?

Joskus vahingossa poistaa kuvat muistikortilta, ennen kuin ne on tallettanut tietokoneen kovalevylle. Esimerkiksi kun haluaisi poistaa vain yhden kuvan, mutta valitseekin kameran menusta kaikkien kuvien poiston.

Yleensä kuvan poisto muistikortilta ei varsinaisesti ylikirjoita kuvaa, vaan ainoastaan poistaa sen kortin hakemistosta. Samoin kortin formatointi yleensä vain rakentaa hakemiston uudestaan. Onkin olemassa ohjelmia, jotka etsivät kortilta kuvatiedostojen näköisiä alueita ja pelastavat ne talteen, vaikka kortin hakemistosta ei viitettä kuvaan löytyisikään.

Kameroiden tavat poistaa kuva tai formatoida muistikortti vaihtelevat ja aina ei ole mahdollista pelastaa kuvia. Jos taas poistit kuvat muistikortinlukijassa tietokoneesi komennoilla, niin yleensä kuvien palautus onnistuu (kannattaa muuten muistaa tietokoneen roskakorin olemassaolokin, kuvat voivat olla siellä).

Jotta pelastusohjelman käyttö onnistuisi, niin kortin pitää yleensä näkyä levyasemana. Tämä toimii joskus kameran USB-liitännänkin kautta, mutta varmimmin erillisellä kortilukijalla. Näissä yleensä on toteutettu kortin lukeminen sektoreittain ja muut kuvien pelastamiseen tarvittavat ominaisuudet.

Alkuun

Pitääkö muistikortti formatoida?
Miksi kamerani ei enää huoli muistikorttia, kun alustan sen tietokoneessa?

Muistikortit tallettavat kuvat tiedostoina hakemistoihin. Ne toimivat samaan tyyliin kuin tietokoneen levyt, vaikkakin käyttävät talletukseen sähköistä muistia eivätkä magneettista levyä. Kun muistikorttia luetaan muistikortinlukijalla, se näyttää sisällöltään aivan tavalliselta levyltä. Tapaa millä tiedostot talletetaan kutsutaan tiedostojärjestelmäksi.

Tiedostojärjestelmän luomista levylle kutsutaan alustamiseksi (formatoinniksi). Jos tämä tehdään levylle, ja sillä on ennestään tiedostoja, ne häviävät näkyvistä. Todellisuudessa varsinaisia tietoja harvemmin pyyhitään yli ja ne ovat palautettavissa erityisten ohjelmien avulla, mikäli alustus tehdään vahingossa.

Uudet kortit on yleensä alustettu valmiiksi. Flash-muisteilla toteutettuja kortteja ei sinänsä tarvitse kovin usein alustaa, lähinnä jos kortilla alkaa esiintyä jotain ongelmia tallennettaessa. Tavallinen kuvien poistaminen ajaa saman asian. Tosin alustaminen voi joissakin tapauksissa olla nopea tapa tyhjentää kortti.

Muistikortti on mahdollista alustaa myös tietokoneella. On kuitenkin suositeltavaa aina alustaa kortti käytetyllä kameralla, jolloin tiedostojärjestelmä pysyy varmasti oikeanlaisena. Sama koskee myös kuvien poistamista - kamera pitää usein jonkinlaista ylimääräistäkin kuvakirjanpitoa muistikortilla ja näin saadaan varmasti sekin pidettyä ajantasalla.

FAT16 ja FAT32

Teknisesti muistikortit käyttävät samanlaisia ns. tiedostojärjestelmiä kuin kovalevyt ja levykkeet. Yleisin käytetty tiedostojärjestelmä on ns. FAT16, sama kuin PC:n DOS-käyttöjärjestelmässä. FAT16 on muuten erinomainen tähän käyttöön, mutta sen maksimikooksi on rajoitettu 2 gigatavua. Tämä raja on ylitetty mikrotietokonepuolella jo kauan sitten ja sitä ollaan ylittämässä myös muistikorteissa. Jos kortti on suurempi kuin 2 gigatavua, niin on käytettävä jotain toista tiedostojärjestelmää. Muistikorteissa käytettyä suurta tiedostojärjestelmää kutsutan nimellä FAT32.

Uusimmat ammattilais- ja harrastelijakamerat osaavat käyttää FAT32:ta, mutta kaikki pokkarit eivät vielä. Jos haluaa kättää uusia isoja kortteja, niin kamera on valittava sen mukaan.

Mikäli kortin alustaa tietokoneella, niin ongelmaksi voi tulla Windows XP:n oletustoiminto, joka alustaa tietynsuuruiset kortit FAT32:ksi. Tällöin vanhempi kamera ei enää osaakaan lukea korttia ja voi jopa kieltäytyä alustamasta sitä uudestaan.

Tässä tilanteessa yksi mahdollisuus on alustaa kortti uudestaan tietokoneella ja valita alustus tehtäväksi FAT16-muotoon. Tämä valinta löytyy alasvetovalikosta Win XP:n alustuksessa. Toinen vaihtoehto on alustaa kortti toisella kameralla - tämä voi onnistua esim. palvelevassa kameraliikkeessä.

Alku

Miten digitaalikameran pikselimäärä vaikuttaa syntyvään kuvaan?

Mikä määrä pikseleitä riittää?

Miten kuvat tallennetaan kameraan?

Mitä muistia minun pitäisi käyttää kamerassani?

Mitä on kuvan pakkaaminen?

Mitä erilaisia kuvan pakkaustapoja on?

Kuinka paljon muistia tarvitsen kameraani?

Mitä hyötyä on käyttää ns. RAW-muotoista kuvantallennuksesta kamerassa?

Miten tallentaisin kuvia ollessani matkalla?

Voivatko lentokenttien läpivalaisulaitteet tuhota muistikorttini sisällön?

Kuinka palautan vahingossa muistikortilta poistamani kuvat?

Pitääkö muistikortti formatoida?

Miksi kamerani ei enää huoli muistikorttia, kun alustan sen tietokoneessa?

 

Lähde: DIGIFAQ.INFO

 
  Home | Kuvagalleria | Kauppa | Hakemisto | Digi Info | Photoshop | Contact Us | Etsi sivustosta |  
 
  Copyright © Pony Foto